Kalon Stables

Brittle Puff "Brit"
FF, EV-II | tavoitteena YLA (+ ERJL)

Zoa oli Chirpin myötä ruvennut vannoutuneeksi poniratsastajaksi, ja koska hänen oma ainokainen poninsa Mokachi ei hypännyt 110 senttiä korkeammalle hyvänäkään päivänä, lähti nainen jälleen ponikaupoille. Monia sieviä ja potentiaalisen oloisia otuksia tulikin vastaan, mutta yksikään niistä ei tuntunut täydellisesti istuvan juuri Zoan käteen. Puuteriponeihin törmättyään nainen oli tosin myyty jo ennen kasvattien näkemistä. Puff kasvattajanimenä? Sold, nainen hihitteli mukaan lähteneelle Emmylle. Lopulta silmään osui kaunis kolmivuotias ruunivoikko-ori, jonka silmissä vilkkui ponimainen pilke. Niinpä Zoa kirjoitti kauppakirjat ilman edes kunnollista koeratsastusta. Saisipahan ainakin tehdä alusta asti omantyylisensä ponin. Ja mikäs sen hauskempaa kuin uusi ihkaoma projekti?

Brittle Puff on nimetty sokerisen pähkinäkaramellin mukaan ja ainakin ponin ulkomuotoon se istuu hyvin. Sellainen ällömakean näköinen poninkuvastus, jonka turkki kimartaa aamuaruingossa. Sitten vilautat riimunnarua ja seuraava mitä näet on takakaviot pukittamassa, kun Brit poistuu takavasemmalle. Yleensä se on ihan hyvätapainen, mutta joskus on vaan sellaisia päiviä, kun ei vaan kiinnosta. Brit tietää nimittäin harvinaisen hyvin oman rahallisen arvonsa ja kyllä ilmaisee itsensä, jos huvitus painuu miinukselle. Oman ihmisensä, joka tässä tilanteessa onneksi siunaantui Zoan osaksi Brit on älyttömän ihana halinalle, joka tulee iholle ja pusuttelee takaisin. Hoitotoimenpiteet sujuvat kitisemättä ja poni harvemmin keksii sen pahempia konnankoukkuja harjailusta nauttiessaan.

Selkään päästessä on hyvä pitää kypärän lipasta kiinni, kun poni saa menovaihteen silmään. Brit tarvitsee pitkän ja rennolla kädellä tehdyn verryttelyn, jonka aikana ori saa purkaa pahimmat höyrynsä pois. Löysällä ohjalla laukkailu on melkeinpä paras keino saada Brit rauhoittumaan, jonka jälkeen on helpompi ruveta keräilemään ohjia ja nostamaan muotoa. Vetokilpailussa ratsastaja jää tietenkin aina toiseksi, joten Zoa ei edes suostu päästämään mussukkansa selkään ketään, jonka epäilisi siihen lähtevän. Oikein päin kulkevana ja fiksusti ratsastettuna Britistä kuoriutuu älyttömän yritteliäs ja herkkääkin herkempi ratsu, jonka kanssa on ilo työskennellä.

Zoa kun osti Britin estekilpailut mielessään olisi tietenkin hassua, jos ori ei siitä tykkäisi. Ponin korvat on hankala irrottaa höröstä ja kaikenlaiset turhat odottelut ja pysähtelyt saavat Britin nakkelemaan niskojaan turhautuneena. Vaikka ori ei ehkä mikään maailman tarkin kavioistaan ole, on sillä silti reilusti potentiaalia, eikä Zoa suotta siitä pulittanut pitkää penniä. Narun päässä Brit saattaa harrastaa välillä ylimääräistä puskemista, mutta pienellä ärjäisyllä poni toimii taas varsin hyvässä kurissa ja nuhteessa. Matkustajana Britiä ei voi varsinaisesti kutsua aivan ensiluokkaiseksi, mutta ihan kiltiksi silti. Sillä tuntuu loppuvan tekeminen kesken kopissa seisoskellessaan, eikä olisi ensimmäinen kerta kun traikun ovi avattuaa löytyy poni mukeltamasta omaa riimun naruaan.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Little Bit Late
drp (25%), 151cm, m
ii. Little Joe
old, 165cm, m
iii. Ofir
iie. Gazelia
ie. Jennifer
drp (50%), 148cm, prt
iei. Witraz ox
iee. Selima
e. Coco Petit Lemon Citrus
brp (50%), 140cm, rnvkk
ei. Priton xx
xx, 158cm, trn
eii. Preston xx
eie. Joeline xx
ee. Lemonette
nf, 138cm, vkk
eei. Winnamore
eee. Kierana
rotu-o/t. Varsa s. 00.00.0000 e. Emä om. Nimi (VRL-00000)

Kilpailukalenteri & saavutukset

EV-II 12/23 pistein 3 + 10 + 4 + 5 + 4 + 2 = 28
3 Star Prospect pistein 1015/1900
Finest Foal (2024)

ERJ: 3/7 (1073.12 p.)
Ajantasainen statistiikka

PKK
31.01.2024 Kelmen ponit: varsat, tuom. aksu - EO (EM: söpöys)
31.01.2024 M & M Barocco: varsat, tuom. Inna - EO
27.04.2024 Atlas: varsat, tuom. Screwdriver - EO

11.09.2024 M & M Barocco: rakenne, tuom. jodochus - LKV - EO
15.10.2024 M & M Barocco: rakenne, tuom. jodochus - EO

Villit kilpailut

14.05.2024 Hannaby Hanami Week 120cm 40/81 0–4 vp 71,606/48,745 s Z. Ashbee
15.05.2024 Hannaby Hanami Week 130cm 19/76 0–4 vp 71,889/47,184 s Z. Ashbee
26.07.2024 Power Jump 2024 130cm 5/14 (5 / 3 / 4) Z. Ashbee
26.07.2024 Power Jump 2024 130cm 49/78 4 vp 74.138 s Z. Ashbee

Varustekaappi

- Aina liikuttaessa suojat etujalkoihin
- Esteillä satulavyöksi panssari

- Loimitetaan sään mukaan
- Kovilla sateilla sadeloimi ja klipattuna pakkasilla toppis

- Ruokinta viidesti päivässä
- Aamuin illoin kilparehu, multivitaa sekaan
- Juoton tueksi melassivesi treenin jälkeen

© Varustevaunu, Rohtojuuri, Varustekartano, Sokka Luxuries, Kirke, Equestrian PRO

Päiväkirja

Power Jump 26.07.2024

Täällä hän taas oli.

Kisatunnelma sykki, kohoili ja laski ympärillä samaan tapaan kuin Zoan sydän tuntui jättävän lyöntejä välistä ja jokainen ylimääräinen kosketus tuntui sähköisenä impulssina iholla. Miten jännittävää se oli ollut ensimmäisellä kerralla. Miten hirveät paineet se aiheutti seuraavalle kerralle.

Viime vuosi oli mennyt sumussa. Järjestäjätallin järkkääminen ja siellä kilpailupäivinä auttaminen ei varsinaisesti ollut jättänyt paljoa tilaa omalle kisaamiselle. Chirpin osallistumisoikeuskin oli loppunut voiton myötä, joten sopivaa ratsuakaan ei ollut.

Mutta nyt.

Britin kultaisena hohtavaan karvaan verhotut korvat kääntyilivät sinne tänne ja ponin kaviot ottivat kolme askelta siinä missä se normaalisti otti yhden. Ori oli vihdoin valmis tälle radalle, tähän aikaan vuodesta, juuri tämän Power Jumppia järjestävän tallin kentän aitojen sisällä. Ruunivoikko korskahti itselleen epätyypillisesti – kuin orikin tietäisi epätavallisen vakavasta tilanteesta, johon he olivat valmistautuneet viimeiset kaksi vuotta.

“Annat vaan suunnan, Brit hoitaa.” Sanat herättivät Zoan transsistaan, johon jokin tuntematon ylempi voima oli hänet vaivuttanut ja tarkensi katseensa vieressä seisovaan mieheen. Theon toinen käsi lepäsi hennosti silittäen Zoan polvella toisen pitäessä kiinni Britin riimunnarusta, ja mies puhui rauhoittavasti kasvot kohdistettuna jonnekkin ratsun ja ratsastajan välimaastoon. Nainen ei ollut aivan varma kummalle sanat oli osoitettu. Kuin itse Zeuksen iskemälle innostuksesta kipinöivälle ratsulle vai ratsastajalle tämän selässä, jonka korvissa kohisi kuin Tuonelan virrassa konsanaan.

Brit viskasi päätään. Se inhosi seisoskelua. Ori oli mieleltään kuten suoraan taruista astunut pegasos valmiina tallomaan ilmaa alleen ja nousemaan siivilleen. Ehkä oli ollut huono idea tulla nyt jo Misangien kentän portin seisomaan. Ehkä oli ollut huono idea verrytellä omalla kentällä nopeasti ennen kisakansan sekaan astelua.

Ehkä oli ollut huono idea osallistua.

Huijauksen maku tuntui kielellä asti, kun kuvat kahden vuoden takaisesta voitosta nousivat mieleen. Onnenkantamoinen, niin oli somessa väitetty. Ponilla ja ensikertalaisena? Ei mahdollisuuden häivähdystäkään. Silti nainen oli sormet ristissä toivonut jonkun kilpailumenestystä toivottavan jumalolennon puolelleen ja ilmoittanut itsensä ja itse alusta asti tekemänsä ratsun mukaan. Raikuvat aplodit katkaisivat muistojen virran ja saivat jo valmiiksi nahkeat kädet hikoamaan vielä vähän. Pian olisi heidän vuoronsa.

Theo kuiskasi, “Onnea”, irrotti edes hippusen turvantunnetta luoneen riimunnarun orin kuolaimesta ja Zoa väläytti miehelle lihasmuistista hymyn, josta moni olisi voinut päätellä kaksikon väleistä paljon, tietämättä kuitenkaan koko totuutta. Portinvartijana toimiva kaapinkokoinen mies päästi ratsukon kentälle hännän pistävän sivalluksen seurailemana.

Britin korvat pyörivät vielä kahta enemmän, kun Zoa väisteli edellistä rataa suorittavaa ratsukkoa. Sydän sykki kurkussa asti ja naisen näkökenttä tuntui kapenevan putkenomaisesti, kun toisen ratsukon kaviot ylittivät maaliviivan. Raviin siirtyminen oli vaivaton, melkein unenomainen.

Zoan käsi nousi kohteliaaseen tuomarintervehdykseen itsestään kuin lumottuna. Pilli viilsi ilmaa terävänä ja ainoa ääni, minkä Zoa kuuli oli hänen oma jännityksestä tihentynyt hengityksensä ja Britin hiekkaa hakkaavat kaviot.

Toivottavasti tästä tulisi yhtä legendaarista kuin viime kerralla.


Nicholas Rosen estevalmennus 24.09.2024, kirjoittanut ScrewDriver

Vuokratun valkoisen cabriolet Porsche Boxsterin ovi läimähti kiinni ja vaaleanpunaiseen poolopaitaan pukeutunut mies nappasi aurinkolasit naamaltaan pois, tuumaillen syvän huokauksen kera edessään avautuvaa Kalon Stablesien ympäristöä. Ilma tuoksui kuvailemattomalla tavalla Englannilta ja muistutti häntä niistä vuosista kun oli itsekin täällä asunut. Aurinko porotti taivaalla armottomana, vaikka supermarketeissa mainostettiin jo halloweenia - pahimmassa tapauksessa joulua.

Nicholas oli puhunut valmennettavansa - Zoan - kanssa puhelimessa muutamaa tuntia aiemmin, pyytäen tätä verryttelemään tunnetusti tuulenpuuskanlailla menevän poninsa etukäteen. Olihan mies nähnyt juuri kyseisen parin suorittamassa muunmuassa samaisen vuoden Power Jumpissa - eikä hänellä juuri pahaa sanottavaa ollut heistä jäänyt, varsinkaan oman tuloksensa jälkeen.

Niimpä Nicholas suuntasi oikealle hiekkakentän suuntaan. Sieltä hän oletuksensa mukaan löysikin Zoan ja ruunivoikon ratsuponin laukkaamassa kevyesti ohjat pitkänä. Ori vaikutti avaavan muotoaan mukavasti, mutta olisi voinut olla rennompikin. Zoa tervehti miestä nopealla kädenheilautuksella hyväntuulisen oloisena. Nicholas nyökkäsi takaisin ja katsahti kentän tarjoamiset; muutama este oli puolikoottuna seisomassa eri paikoissa kenttää, ja lisää puomeja ja tolppia näytti olevan kentän laidalla. Onneksi rataa ei oltu tänään hyppimässä muutenkaan.

Nicholas siirtyi suoraan asiaan ja kertoi nuorelle lontoolaiselle suunnitelmansa päivän valmennuksesta; tarkoitus oli treenata ponin omaa keskittymistä ja kykyä reagoida ympäristön muutoksiin itse, samalla kun ratsastaja saisi muistutella itseään perusopeista ja ratsunsa lukemisesta. Aivan aluksi ratsukko sai omintuumin tehdä yksinkertaisempia harjoituksia ravissa ja laukassa tasaisella, samalla kun Nicholas muokkasi kentällä olevat esteenalut suunnitelmansa mukaisiksi ja laski ponin askelvälejä.

Sitten siirryttiin asiaan. Kentällä oli nyt kolme yksinkertaista, noin 70 senttistä pystyä, kaksi niistä ravipuomit edessään ja keskimmäinen strategisesti luomassa ratsukolle tiukan käännöksen ensimmäisen jälkeen.

"Ei näytä paljolta, mutta tekevät sitäkin enemmän. Lähesty siis ensimmäistä pystyä ravissa, käännä joko keskimmäiselle tai viimeiselle. Viimeinen este myös ravissa, eli vaihda askellajia tarvittaessa ensimmäisen jälkeen", Nicholas neuvoi, jättäen tarkoituksella yksityiskohtaisemmat ohjeet pois. Hän halusi nähdä, millaisia päätöksiä Zoa tekisi kesken harjoituksen ilman niitä.

Zoa jakoi ymmärryksensä tehtävänannosta ääneen ja aloitti ensimmäisen lähestymisen. Nicholas seurasi silmä tarkkana lähinnä Zoan kehonkieltä; nainen näytti keskittyneeltä laskiessaan askeleita ja antaen puolipidätteitä sen mukaan, ja katsoi jo varhain seuraavalle esteelle. Hän oli näköjään päättänyt mennä tiukalla käännöksellä helpomman reitin sijaan. Britillä puolestaan oli meno päällä ja se jatkoi ensimmäisen esteen jälkeen reippaassa laukassa seuraavalle; tiestä tuli kuitenkin turhan laaja ja hyppy meni reippaasti vinoon ja poni joutui korjaamaan omaa lähestymistään hieman hätäisesti.

"Näitkö itse mitä tapahtui? Älä väkipakolla jatka keskimmäiselle - nyt ei olla tekemässä Power Jump rataa. Ja anna Britin hoitaa askeleet, keskity enemmän sen kuuntelemiseen kuin ohjaamiseen. Jos haluat tiukkaan käännökseen, keskity ennemmin sinne pääsemiseen kuin ensimmäisen esteen ylitykseen", mies tuumaili ensimmäisen vedon jälkeen.

Näillä ohjeilla Zoa ja Brit tekivät uuden lähestymisen ja suorittivat huomattavasti paremmin. Zoa puuttui poninsa tekemisiin vasta tiukkaa käännöstä varten, ja ori selkeästi ymmärsi mitä vaadittiin; yhteistyö sai saumaa ja Nicholas kehui kaksikkoa. Brit oli edelleen hieman innoissaan eikä tahtonut vaihtaa raviin viimeiselle esteelle, joten treeni jatkui kuunteluharjoitusten parissa loppuun.

Ratsukon kävellessä loppuverryttelyjä, Nicholas kehui Zoaa ja kertoi odottavansa mielenkiinnolla seuraavan vuoden Power Jumpia, ja etenkin kyseisen tapahtuman kvaaleja - nehän järjestettäisiin kotikonnuilla Belgiassa.