EV-II 12/23 FF tavoitteena KTK-kelp, YLA & ERJL
""
suomalainen puoliveriori ・ syntyi 09.04.2019 5-vuotias, Suomi
punaruunikko knprt, oej valkoinen kehä, vej & mtj ruunusukka, 165cm ・ esteratsastus 150cm / HeA
omistaa Jessamine Vidskar (VRL-14837) ・ kasvattaja Rosengård (VRL-05265)
VH19-031-0150 / PKK3056
Historia ja luonne
Sukupuu
| i. Grosvenor de Cheney sf, 164cm, tprn VIP MVA Fn, KTK-II |
ii. Cheney de Cour sf, 169cm, prn |
iii. Courtenay xx xx, 164cm, trn |
| iie. Chance de Nor sf, 166cm, rt | ||
| ie. Elfine d'Angolius sf, 164cm, vrn |
iei. Sanglot sf, 170cm, m | |
| iee. Mytheline d'Angolius sf, 167cm, vrt | ||
| e. Rosengårds Belisa fwb, 165cm, rn Fn, KTK-II, Valio Tamma |
ei. Beyondreach fwb, 169cm, rn |
eii. Robutson fwb, 168cm, rnkm |
| eie. Melinda Merx fwb, 165cm, trn | ||
| ee. Rosengårds Bambi fwb, 168cm, prn |
eei. Merechino fwb, 170cm, tprn | |
| eee. Rosengårds Balia fwb, 166cm, vrn |
o./t. Varsa s. 00/00/0000 | e. Tamma
i. Grosvenor de Cheney: Rosvo ei ehkä sopisi satujen sankarin ratsuksi. Se on vähän rujopiirteinen, pienehkö ja niin noh, ei nyt välttämättä luonteeltaankaan kovin jalo. Suoritushevonen se kuitenkin on: Rosvolla riittää hyppykyky ja vauhti ties mihin, jos sen tarmokkuuden vain saa kanavoitua urheilusuoritukseen eikä turhaan pullikointiin. Ori on vielä uransa alussa ja kiipeämässä kohti korkeimpia luokkia, mutta näyttelykehissä se on palkittu VIP MVA Fn -arvonimin ja lisäksi se on kantakirjattu toisella palkinnolla, mikä tekee myös Kurusta kantakirjakelpoisen.
Emälinja: Belisa ja sen poika Grue ovat ratsuhevosia vaalineen suvun kätten työtä. Rosengårdien perheen toisiksi vanhin tammalinja on tämä tammojen sarja, joka kulkee jo usean hevossukupolven taakse. Uudemmassa päässä näkyy säännönmukaisesti Rosengårds-kasvattiliite sekä Baliasta alkanut tapa nimetä tammavarsa emän alkukirjaimen mukaan, mutta jo ennen ratsukartanon puoliveristen määrätietoista nimibrändäystä on tätä tammasukua vaalittu perheen omistuksessa.
e. Rosengårds Belisa: Kotimaista kasvatustyötä oleva Belisa on liikuttavan kiltti ja vähän kädenlämpöinen hevonen. Se ei tee itsestään numeroa, eikä siitä oikein ole koskaan tehnyt kukaan muukaan, paitsi ratsukartanon kuopus (joka onkin hyvin samanhenkinen kuin tämä lemmikkinsä). Belisa sattui olemaan se varsa, joka aina jäi huomaamattomimpana vähän muiden varjoon. Kukaan ei kiintynyt siihen erityisesti, mutta ei kenellekään tullut mieleen myydäkään sitä, eivätkä tilalla varsoja katsomassa käyvät ostoaikeiset vieraat ikinä muistaneet tätä tammaa jälkeenpäin. Niin Belisa jäi synnyinkotiinsa, ratsukoulutettiin ja astutettiin nuorena verevällä ranskalaisorilla, jotta se voisi myöhemmin keskittyä kilpauraansa
ee. Rosengårds Bambi on tänä päivänä perheen vanhimman tyttären ystävättären opetusmestarina. Kolme varsaa varsonut Bambi ei ole koskaan ollut kilpakenttien kärkinimistöä, vaikka sillä onkin hyvä hyppy ja ihanteellinen ratsastettavuus. Se ihastutti Vilhelmina Allénin (os. Rosengård) parasta ystävää kiltillä luonteellaan ja lempeäilmeisellä habituksellaan niin kovasti, että kun tämän elämäntilanne ja varallisuus antoi myöten, hän lunasti lempihevosensa ystävänsä vanhemmilta itselleen ja on sittemmin käyttänyt Bambia laadukkaana harrastehevosenaan.
eee. Rosengårds Balia oli hyvinrakentunut ratsuhevostamma, jolla oli erityisen hyvät takaosan kulmaukset. Se hyppäsi isoja luokkia ja teki tasaisen varmoja suorituksia. Balia oli luonteeltaan erittäin mutkaton: ei koskaan hapan, ei ikinä säikky, ei erityisen kuuma eikä oikeastaan liikaa mitään muutakaan. Laadukas hevonen, lattea luonne, voisi tämän tamman olemuksen tiivistää. Hyviä varsoja Baliasta kuitenkin saatiin: kaiken kaikkiaan se varsoi neljä Rosengårds-puoliveristä. Bambin ainoa sisko jouduttiin lopettamaan nuorena, mutta kahdesta veljestä toisesta tuli jalostusori ja toisesta kelpo kilparuuna.
sukuselvitys © Kasvattaja
Kilpailutulokset
| ERJ: 308.87 p. (1/10) - hyppykapasiteetti: 71.86 p. - rohkeus: 71.86 p. - kuuliaisuus ja luonne: 165.15 p. Ajantasalla oleva statistiikka löytyy täältä. |
PKK 29/05/2019 Hukkapiilo: varsat, tuom. aksu - EO 12/05/2019 DS Valmennustalli: varsat, tuom. Anne - EO 12/04/2019 Kaajapurojen talli: varsat, tuom. aksu - EO 31/01/2024 Kelmen ponit: muu kuva, tuom. Mr. January - KP [1] [1] "Yksinkertaisuudessaan kaunis, tunnelmallinen tausta kylmästä talviyöstä. Värimaailma natsaa pimeään, kylmään rauhallisuuteen ja keskiössä olevan hevosen höyryävä hengitys kruunaa myös tunnelmaa." |
| Villit 20/04/2024 Stal Groenendaal - Tulip Carnival: 140cm, 18/81 (0-4 vp) 20/04/2024 Stal Groenendaal - Tulip Carnival: 150cm, 41/83 (8 vp) |
 |
Hoitovihko
Kun varsakarva oli vielä märkää 09/04/2019 kirjoittanut VRL-05265 / Kasvattaja
Kirpeinä kevätaamuina syntyi kipakkaluontoisia varsoja. Sellaisia kokemusperäisiä viisauksia oli iskostunut Susanne Rosengårdin selkärankaan. Lempeän ja lauhkean Belisa-tamman kohdalla oli kenties vaikea uskoa, että sen jälkikasvulla piisaisi luonnetta, mutta hevoskasvattaja tunnisti vahvatahtoisen varsan sellaisen nähdessään. Tämä varsa, vielä kosteudentummentama, oli ensihetkistään alkaen voimakas. Pontevasti se kohosi jaloilleen kenties nopeammin kuin yksikään Rosengårdin kartanon kasvateista.
Se näytti aivan tavalliselta varsalta. Se oli hontelo ja viaton, ja se huojui ja haki tasapainoaan. Tulokkaassa ei ollut mitään vikaa; se oli vain vastasyntyneen näköinen. Orivarsa, huomasi Susanne, eikä ollut sen enempää hyvillään kuin tyytymätönkään. Jokaiseen varsakevääseen mahtui niin oreja kuin tammojakin, ja iso osa myytiin kuitenkin, oreista etenkin. Kartanon kasvatustoiminta oli kylmää bisnestä, vaikka Arnella oli pehmeä sydän ja Susannenkin kylmän kuoren läpäisi silloin tällöin jokin hevosista sellaisella erityisellä tavalla, mihin muut eivät pystyneet.
Susanne vilkaisi esikoisensa varsonutta Belisaa. Tamma oli huolestuneen näköinen, mutta niin se usein oli. Luonto ja vaistot pitäisivät kyllä huolen, että tämäkin arka tamma saisi jälkikasvunsa hoidettua vieroitusikäiseksi. Ja jos ei... sellaistakin sattui.
Tietenkin oli suotavaa, että varsa eläisi, eikä Susanne epäillyt hetkeäkään, etteikö tämä varsa pärjäisi. Se oli vahva heti alkuhetkistään lähtien.
Varsapainia 01/05/2019 kirjoittanut VRL-05265 / Kasvattaja
Viime vuoden haasteet tammojen ja varsojen kanssa olivat jääneet taakse. Arne Rosengård oli mahdottoman hyvillään siitä, ettei tähän varsavuoteen kuulunut samanlaisia murheita. Vielä vuosikymmenten jälkeen jokainen kuolleena syntynyt varsa, tyhjäksi jäänyt tamma tai vuorokausien erityistarkkailua tarvitseva emä ja jälkeläinen asettui raskaaksi, kumaraan painavaksi suruksi hevoskasvattajan harteille. Yksikään eletty kevät ei vielä ollut ollut kartanolla täydellisen huoleton, mutta tänä vuonna Arne kykeni seisomaan suorassa vaivattomammin kuin monena muuna.
Ei ollut mitään niin rauhoittavaa ja ilahduttavaa kuin terveiden varsojen ja hyvien emien katseleminen. Niinpä kartanonisäntä unohtui vappupäivänäkin nauttimaan auringosta ja tarhailevan nelikon toimien seuraamisesta. Nämä orivarsat olivat olleet vuoden ensimmäisiä; Belisan Grueksi nimetty palavanpunainen varsa oli syntynyt päättäväisesti ennen kaikkia muita ikäluokkalaisiaan, ja pian sen perässä oli Rasmus Alsilan Living Art varsonut omansa.
"Tarhatkoon keskenään", oli Susanne tokaissut, ja Arne piti sitä hyvänä ideana.
Pehmeäluontoinen Belisa tulisi vielä olemaan helisemässä Gruen kanssa. Varsa oli vasta alle kuukauden ikäinen, mutta se osoitti jo nyt rämpäisiä elkeitä. Siitä puuttui varovaisuus. Pelkuri ei ollut Larankaan varsa, ja rohkeasti se ryhtyi varsaleikkiin ikätoverinsa kanssa. Tammat seurailivat hetken varsojen menoa, mutta keskittyivät sitten rapsuttelemaan toisiaan. Arne ei ollut lainkaan yllättynyt siitä, että hänen tyttärensä kanssa heilastelevan Alsilan tamma piti tässä tarhassa jöötä niin omalle varsalleen kuin Gruellekin — ja jopa Belisalle. Kokeneempana emätammana se taisi ottaa sangen luontevasti oppiäidin roolin.
Laran varsa väsyi leikkeihin Grueta nopeammin. Se haikaili emänsä vierelle, mutta herhiläisenä Grue riippui ystävässään ja yritti jopa tunkeilla sen kanssa samalle nisälle. Sitä ei Lara vieraalta varsalta sietänyt. Kipakoin mutta liioittelemattomin ottein tamma hätisteli röyhkeän pikkuorin tiehensä.
Arne tuhahti huvittuneena nähdessään, kuinka rehellisen hämmentyneeltä Grue näytti. Miksi se minua komensi? Nisälle vain yritin.
Belisa otti nöyränä oman varsansa mitä hellimpään huomaansa. Sen eleet olivat tyynnytteleviä. Arne ei uskonut, että Grue oikeastaan olisi tarvinnut lohtua; tuskin se oli Laran komennusta säikähtänyt. Oli aivan varmaa, ettei tämä ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Grue koetteli omia ja muiden hevosten kärsivällisyyden rajoja.
Kasvattajan kertomaa kirjoittanut VRL-05265 / Kasvattaja
Grue on kiero pieni pirulainen. Se sattui perimään kiltin emänsä lempeän ja viattoman katseen ja isänsä kapinahenkisyyden. Ensinäkemältä kukaan ei uskokaan, miten sellainen somasti koikeltava ja ripsiensä alta ystävällisyyden perikuvana kuikuileva varsa voi pistää koko lähitienoon hyrskynmyrskyn. Kuruksi ristityllä varsalla kuitenkin on omaa tahtoa enemmän kuin keskiverto karhulla rasvavarantoja talviunille painuessa. Aika nopeasti sitä huomaa, ettei se tarhassaan hurmaavan houkuttelevana ulkoileva söppänä varsa olekaan unelmien rapsuteltava, vaikka pörröisen pehmoiselta näyttääkin. Sillä on nimittäin ehtiväiset hampaat ja ilmeisesti todella surkea muisti, sillä toruttaessa se vetäytyy maailmankaikkeuden hämmentyneimmän katseen taakse. Ai, en mä tiennyt että tää oli kiellettyä? Koskaan ei oo sanottu.
Ja ihan takuulla on. Sen oma emätamma on kyllä valitettavan nössö komentamaan varsaansa, eihän Belisa komenna yhtikäs ketään, mutta kyllä muut tammat asiasta huomauttelevat, mikäli uhmakkaan rohkea orivarsa käy niitä nippailemassa. Kurun kasvattajat seurailevat varsan luonnon kehitystä ja puntaroivat, ruunatako vahvajalkainen, komea pikkuori nuorena vai kokeillako onneaan - josko siitä kuitenkin vielä asiallinen jalostusori saataisiin.
Varustekaappi
Varusteet
- Sileälle etujalkoihin jännesuojat
- Punaiset kamat kotona
- Sileälle ja maastoon enkut, etujalkoihin jännesuojat
- Esteille estesatula panssarilla, suojat joka jalkaan ja meksarit
- Kilpailuihin kirkkaan punainen huopa ja mustat nahkasuojat
Hoito-ohjeet
- Tarhataan riimu päässä
- Hoidetaan käytävällä
- Rankemman treenin ja hyppäämisen jälkeen jalkojen kylmäys. Kylmäsavi löytyy oriin kaapista
- Kuljetukseen suojat jalkoihin ja kylmällä villaloimi
- Treenikaudella koko klippaus
Loimitus
- Kovalla sateella musta sadeloimi
- Kovilla pakkasilla ulos punertava ulkotoppis, sisään punainen fleece
- Kylmällä ratsastukseen (alku-/loppuverryttelyihin) tummanpunainen ratsastusloimi
- Kuivatukseen kylmällä villaloimi, muuten ilman
Ruokinta
- Heinät viidesti päivässä, aamuisin ja iltaisin mössö
- Melassivettä saa juottaa treenin jälkeen ja helteillä juoton takaamiseksi
- Suolakivi ja vettä koko ajan tarjolla, ruoat punaisesta astiasta
© Varustevaunu, Rohtojuuri, Varustekartano, Sokka Luxuries, Kirke, Oddpixel, Equestrian PRO