➷

tanskalainen ratsuponi (62,5 %), ruuna
rautiaankirjava, 151cm
Tanska, s. 6.8.2012 -vuotias
VH22-029-0078, PKK4677
estepainoitteinen, 130 cm / Helppo A

omistaa Tilda Hallanko ja Kuisma Lakijänkä (VRL-14837)
kasvattanut Eva van Dyk

Galleria

Jalostus

Mitä periyttää:
✓ Kirjavaa väriä, mukautuvaista luonnettaan
✗ Hidasjärkistä luonnettaan

➷ t. Casually Mocking Chirp
s. 1.11.2020 e. Mockingbird
(EV-II, 3*, PJ'22)

Ottaa vastaan evm-sukuisia poni- ja hevostammoja
Pakasteita jäljellä 1/2

Casually Eating Crocs "Kroksi"

Kroksia ei koskaan oikeastaan pitänyt ostaa. Se oli alunperin ylläpidossa Kaurilla, jolle se oltiin sumplittu harrastus- ja kilpaponiksi, mutta asioiden mutkistuttua ruunan silloinen omistaja joutui pistämään Kroksin myyntiin. Muutama ostotarjous tulikin ja Kauri-paralla ei ollut mitään mahdollisuuksia ostaa ylläpitoponiansa omakseen. Ruuna siis myytiin, nuorelle tytölle samaan tarkoitukseen, kuin se oli alunperin ollut Kaurilla. Kului muutama hetki ja poni tuli uudestaan myyntiin. Tällä kertaa syynä oli ollut se, että Kroksi oli ollut liian vaikea ratsastettavuudeltaan omistajalle, jolle oltiin ostettu poni hieman liian kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa ja liian heppoisin taidoin. Kuisma se oli, joka sen ensimmäisenä myynnistä äkkäsi. Kroksi oli ylläpitoaikansa Kelmessä asunut ja koko tallinväki oli siihen tykästynyt, joten Kaurin suureksi ihmeeksi oli yks kaks poni pihatossa. Edelleen se on tavallaan Kaurin poni ja pojalla tavallaan ylläpidossa, mutta virallisesti omistajan papereissa lukee Tilda Hallanko ja Kuisma Lakijänkä.

Tähän mennessä olen törmännyt melko moneen talliin, jossa on se yksi - poni, hevonen tai ihminen - joka on tyhmä kuin saapas. Ihan näin karkeasti sanottuna. Meidän tallissa se on Kroksi. Ruuna, jonka aivokapasiteetti vastaa ehkä ameebaa, mutta luonteeltaan se on täysi sylikoira. Kroksi on vähän kuin ei ikinä kasvava 5-vuotias pikkupoika, jolle pitää selittää asiat uudestaan ja uudestaan, ilman taukoa. Hoitaessa ruunan keskittyminen huitelee jossain Keski-Suomen hujakoilla, ja auta armias jos meinaat nopeasti hakea satulahuoneesta jotain, ja Kroksi on hoitopaikalla irti. Voit olla varma, että kohta kuluu kamalaa kolinaa ja sitten Kroksi onkin jo ovella, vähintäänkin tunkemassa päätään sisään auttamaan. Ruuna on oikeastaan melko täydellinen ensihevonen, ellei ratsastusosuutta oteta huomioon. Se on seurallinen, mahdottoman kiltti ja uskomattoman myöntyväinen kaikkeen mahdolliseen.

Taluttaessa ruuna seuraa kuin koira, eikä pelkoa siitä, että se ottaisi jalat alle, ole. Oikeastaan Kroksi voisi ihan itse taluttaa itsensä minne tahansa, työntää vaan narun ponin huulien väliin ja lähtee kävelemään. Säikähtäessään se saattaa ottaa muutaman sivuaskeleen, mutta jos taluttaja pysyy rauhallisena, eikä säikähdä itse, ruuna toteaa asian yleensä hyvin nopeasti vaarattomaksi. Virikkeiden kanssa Kroksi on aivan onneton. Pallot ja sen sellaiset mukavat ja kivat asiat saavat kyllä kyytiä, mutta ruuna parka tuntuu aina masentuvan suunnattomasti mikäli se ei ymmärräkään jonkun jutun jujua. Kroksin korvat laskeutuvat hassusti sivuille ja sen ilmeestä tulee selvästi pettyneen näköinen. Kummasti se tosin siitä taas piristyy, kun nenän eteen törkätään herkkuja tai rapsutetaan kainalon kohdalta.

Selkäännousu on hyvä tehdä aina samalla kaavalla ja rauhassa. Kroksi tuntuu hämmentyvän mikäli selkään mennäänkin yhtäkkiä kentän keskustan sijaan kentän sivulta, ja siinä vaiheessa se rupeaa tukeutumaan ihmiseen. Aikalailla kirjaimellisesti. Ruuna hyörii ratsastajassa kiinni ja selkäännousun vaikeusaste näyttääkin yhtäkkiä punaista. Ratsastaessa sen sijaan, hevoskokoinen ratsuponi suorittaa hyvällä työmotivaatiolla ja reippaudella. Selässä olevalla tosin pitää ehdottomasti olla joku tolkku asioista mitä tehdään, sillä Kroksi on aivan kyvytön tekemään siinä kohtaa itse johtopäätöksiä. Tästä syystä se annetaan esteillekkin vain ja ainoastaan taitavalle ja johdonmukaiselle ratsastajalle, joka osaa pyytää ja ohjata.

isä Casual Saturday dsp (75 %), 151cm, rautiaankirjava	ii. Celju wD, 150cm, rautias	iii. Krickett wD, 152cm, rautias
		iie. Celaena wD, 147cm, rautias
	ie. Last Friday Night dsp (50 %), 154cm, ruunikonkirjava	iei. Dancing Till The Morning KWPN, 166cm, ruunikonkirjava
		iee. Katy conn, 147cm, ruunikko
emä Crocs Lady dsp (50 %), 148cm, rautias	ei. Calle VD KWPN, 156cm, rautias	eii. Tuntematon
		eie. Tuntematon
	ee. Miss Sweatpants conn, 145cm, ruunikko	eei. Tuntematon
		eee. Tuntematon

Tutustu Kroksin sukuun

Koska Kroksi on alunperin ollut vähän sellainen tanskalainen takapihan löytö, ei sen suvustakaan mitään aivan huippuratsuja löydy. Isä esimerkiksi on tuiki tavallinen korkean poniprosentin omaava harrasteratsu, joka nyt vain sattui orivuosinaan astumaan yhden tamman. Kiltti ja samaan tapaan hömelö se kyllä on kuin Kroksikin, mutta laadussa ei koskaan yltänyt ihan poikansa tasolle, vaikka tismalleen saman kokoinen sattuukin olemaan. Oman tyttönsä kanssa se on kiertänyt lähialueen pikkuluokkia, mutta ehkä itsevarmuuden puutteesta, sijoja ei ole juuri herunut. Omassa virassaan puskaponin Casual Saturday kuitenkin loistaa ihan täydestä sydämestään.

Crocs Lady eli elämänsä myös tuiki tavallisena harrasteratsuna. Kroksin isästä poiketen, Ladyllä oli kuitenkin jonkin verran lahjoja esteille, jossa tamma myös kiersi omistajansa kanssa. Mitään aivan huikeaa rusettihaita rautiaasta ei koskaan paljastunut, mutta kyllä karsinan reunaa ainakin pari sinistä ruusuketta koristaa. Emänä tamma toimi kahdesti, saaden yhden ori- ja yhden tammavarsan. Tamma jäi synnyintallille jatkamaan emänsä virkaa Ladyn vanhetessa, mutta Kroksi lähti maailmalle. Tanskalainen ratsuponi löydettiin menehtyneenä omalta laitumeltaan täytettyään juuri pyöreät 30 vuotta.

Hoito-ohjeet

➷ Sidottava kiinni hoitaessa ➷ Suojat joka jalkaan liikutuksessa, teloo helposti itsensä ➷ Herkkä palelija, talvella hyvä loimittaa ➷ aamu: väksät ➷ päivä: liikutuksen jälkeen hyvä juottaa ➷ ilta: väksät ➷ Vapaalla heinällä ➷ Vettä ja suolakivi aina tarjolla ➷ Tarvittaessa ylimääräinen juotto esim. helteillä Varusteista kiitos Varustevaunu, Equestrian PRO, Varustekartano ja Rosingspark

Kilpailukalenteri ja saavutukset

➷ Tavoitteena YLA
2 Star Prospect 863/1900 pistettä 3/2022

Villit

	08-10.10.2021	Pennilä Derby	aloittelijaluokka	5/7, 60.6 + 4 + 13.7 = 78.3 vp	K. Juvanto
	09.01.2022	Vaahterapolun avajaiset	110 cm	14/23, 8 vp	K. Juvanto
	09.01.2022	Vaahterapolun avajaiset	120 cm	2/24, 0-0 vp	K. Juvanto
	20.02.2022	Kultasaaren estekilpailut	110cm	10/17, 4 vp 60.950 s	V. Polanen
	20.02.2022	Kultasaaren estekilpailut	120cm	9/13, 8 vp 61.231 s	V. Polanen
	02.04.2022	Spring Festival Show	120cm	9/52, 0 vp 65.635 s	K. Juvanto
	02.05.2022	Hannaby Hanami Week	110cm	36/42, 12 vp 72,277 s	K. Juvanto
	03.05.2022	Hannaby Hanami Week	120cm	40/59, 8 vp 69,189 s	K. Juvanto
	12.09.2022	Kultasaaren kenttäviikot	aloittelijaluokka	2/12, 51.1 + 4 + 1.9 = 57 vp	K. Juvanto
	02.10.2022	Mangovia Fall Fest	120cm	35/37, 12 vp 90.580 s	K. Juvanto
	15.10.2022	Rihtniemen estekilpailut	120cm	12/19, 8 vp 55,227 s	K. Juvanto
	25.03.2023	Kultasaaren estekilpailut	110cm	6/31, 4 vp 72.309 s	K. Juvanto
	25.03.2023	Kultasaaren estekilpailut	120cm	25/31, 8 vp 68.601 s	K. Juvanto
	08.05.2023	Hannaby Hanami Week	110cm	25/47, 4 vp 69,647 s	K. Juvanto
	09.05.2023	Hannaby Hanami Week	120cm	54/57, 12 vp 65,009 s	K. Juvanto
	25-27.08.2023	Käkiharjujen kenttäkisat	helppo	00/00	K. Juvanto

PKK

00.00.0000	Paikka	rakenne	tuom.	HY [1]
00.00.0000	Paikka	rakenne	tuom.	HY [2]

[1] ""

Porrastetut

Porrastetuissa ori on tasolla 8/7 pistein 3866.71 - Hyppykapasiteetti: 1370.46 p. - Rohkeus: 1189.49 p. - Kuuliaisuus ja luonne: 1306.76 p.

Kroksin kanssa kilpaillaan esteratsastuksessa porrastetuissa sekä villeissä kilpailuissa. ➷ Ajankohtainen tilanne

Hoitovihko

02.09.2022: Valmentautumista, valmentajana Sofia Kultasaari

Kesän helteet olivat väistyneet niin kiireellä syksyn tieltä, että pukeutumisen kanssa oli suorastaan mahdotonta pysyä perässä. Olin jälleen alipukeutunut ulkona pidettäviä valmennuksia varten, joten jouduin pyytämään Kelmen ponien omistajalta Tildalta lisälämmikettä lainaan. Olin matkustanut Hangosta aina tänne Porvoon perukoille saakka pitämään tilusten poniratsukoille valmennuksia. Uusien kasvojen ja nelijalkaisten näkeminen oli aina hyvin tervetullutta. Erityisen innokkaasti odotin päivän ensimmäistä ratsukkoa, teini-ikäistä Kauria ja poniaan Kroksia. Kroksin ainoa jälkeläinen, Casually Mocking Chirp, oli voittanut Power Jumpin tänä vuonna. Olin itsekin ollut kilpailemassa ja ratsastanut jopa puhtaan radan finaalissa, mutta puoliveriseni vauhti ei ollut riittänyt kirjavan ponitamman ohitse. Kiinnosti suuresti nähdä, millainen isäori niin mainion kilpahevosen takana oli vaikuttanut.

Aloitimme harjoittelun hyvin yksinkertaisesti ravipuomikahdeksikoilla. Kirjava poniruuna liikkui hyvin omalla moottorilla eteenpäin, mutta tuntui koko ajan unohtavan yhden neljästä raajastaan matkasta; milloin kopisi takajalalla, milloin meinasi olla koko poni turvallaan etujalan kompuroidessa. ”Ennen puomia selkeät pohjeavut, kohota vähän kättä. Juuri noin, hyvä Kauri. Älä anna sen ajatella, ettei maapuomeihin osuminen haittaa mitään”, ohjeistin nuorta ratsastajaa. Kroksi tuntui olevan juuri sellainen hälläväliä-poni, joka vain iloisesti hurvittelee menemään suurempia murehtimatta. Ratsastajan oli tällaisessa tilanteessa syytä huolehtia se murehtiminen ponin puolesta. Jonkun ne askelvälit pitäisi kuitenkin laskea.

Kroksi vertyi kivasti kahdeksikon kaarteilla ja alkoi jo omatoimisestikin kannattelemaan itseään ilman Kaurin jatkuvaa tukea, joten jatkoimme tehtävää korottamalla puomit kavaleteiksi ja siirryimme laukkaan. Päädyn ympyrälle tuli yhteensä kolme hyppyä tasaisin välein, kentän keskimmäiselle puomille suunnan- ja laukanvaihto, ja kahdeksikon toiselle silmukalle taas kolme hyppyä ennen laukanvaihtokavalettia. ”Nyt haetaan ensisijaisesti tasapainoa ja rytmiä. Laske jokainen askel ääneen. Ympyrät ovat täysin symmetrisiä ja välit yhtä pitkiä, joten jokaisen kavaletin välille pitäisi tulla neljä laukka-askelta”, neuvoin Kauria.

Kroksi ei olisi meinannut malttaa ihan niin paljon kuin ympyrän kaarevuus vaati. Poni pullisteli välillä ympyrän reunoja äärimmilleen, toisaalla taas oikaisi iloisesti kohti seuraavaa kavalettia. Kauri joutui todella tekemään töitä, jotta poni pysyi linjalla, mutta lopulta ympyröiden symmetrisyys alkoi todella toteutumaan. Sitten rytmikin alkoi löytymään ja välit onnistuivat sujuvasti neljällä laukka-askeleella. Kun muutama täydellinen kierros oltiin saatu alle, oli hyvä aika lopetella. ”Tänään ei hypätä varsinaisia esteitä, mutta eiköhän tässä tekniikkaharjoitteessa ollut jo riittävästi tekemistä”, totesin katsoen hikistä ponia ja sen selässä hymyilevää poika, jonka posket punoittivat lämmöstä. Minullakaan ei enää juuri ollut kylmä.