➷ VIP MVA Fn KTK-III, YLA2

saksalainen ratsuponi (31,25 %), ori
voikko, 147cm
Saksa, s. 27.4.2013, -vuotias
VH21-029-0323, PKK4369
estepainoitteinen, 130 cm / Helppo A

omistaa Tilda Hallanko (VRL-14837)
kasvattanut Esche Top Ponies
maahantuojana Dierk Mayer

Galleria

Jalostus

Mitä periyttää:
✓ Laadukkaita askellajeja sekä hyppyä, voikkoa väriään
✗ Vahvaa luonnetta

➷ t. Winner Takes It All
s. 10.4.2020 e. What's Up Dancing Queen

➷ o. Goldenchaff Dango
s. 16.5.2022 e. Unicornfetti

➷ o. Lustrous of Golden Priory
s. 2.1.2023 e. Diaphanous

Ottaa vastaan evm-sukuisia ponitammoja

Chappaquiddick "Duck"

Sillä oli kultaisena hohtava karva, söpö salamaa muistuttava merkki otsassa ja kaksi pientä sukkaa takajaloissa. Ja se laukkasi vähintään yhtä kovaa, kuin täydessä treenikunnossa oleva GP-tason kilpahevonen.
"Kato kuinka lujaa se menee", Bea kuiskasi vieressään istuvalle Edithille Paris SIM Jumping Weekin katsomossa. Allén nyökkäsi ja supatti takaisin, "Tolla tahdilla ne joko tekee maailman nopeimman 130 sentin radan tai tulee kovaa ja korkealta alas." Luultavasti noin Bean ja Edithin ikäinen ratsastaja näytti kyllä harvinaisen määrätietoiselta, mutta ulkopuolisenkin silmiin poni näytti olevan hieman kontrollin saavuttamattomissa. Se hyppäsi esteen esteen jälkeen ja pudotti puomin tai kaksi matkalla. Taululla näkyi voikon ponin nimenä Chappaquiddick ja ratsastajana Rosemarie Mayer.
"Tiedätkö sen Dierk Mayerin? Tolla on sama sukunimi. Onkohan ne sukua?" Bea jatkoi supinaansa.
"En tiiä. Mutta sen Dierkin hevosia on kaiketi täällä hyppäämässä huomenna", Edith vastasi. Yleisö tuntui pidättävän hengitystään ja hetken päästä kuului hassu ääni kuin kaikki olisivat samaan aikaan henigttäneet ulos. Rosemarie oli jatkanut matkaansa eri suuntaan kuin poninsa ja tyttö oli suistunut satulasta.

Duckin tarina Bean ponina alkaa Paris SIM Jumping Weekin katsomosta. Kelmeläiset olivat tehneet kesäreissun huippuratsastuksen pariin Ranskan maalle ja ja ihastelleet päivät pitkät kiiltäviä poneja ja huippuunsa treenattuja timmejä puoliverisiä. Sitten kentälle laukkasi vinhassa tahdissa Chappaquiddick, joka saattoi varastaa Bean sydämen ihan kentältäkin käsin. Olihan sekin harvinaisen kiiltävä ja hyvässä kunnossa, mutta joku oriin kirkkaissa silmissä sai sen jäämään tytön mieleen kummittelemaan. Tarkkaan ottaen kukaan ei enää muista mistä kuultiin ponin myynnissä olosta, mutta jostain syystä varsin pian Bean salainen ja hetkessä syttynyt haave voikosta turboponista kävikin toteen, kun ori muutti parin viikon päästä Suomeen.

Duck on luultavasti heittämällä yksi Kelmen laadukkaimmista, mutta myös vahvatahtoisimmista poneista. Se on jatkuvasti liikkessä ja korvat tötteröllä seuraamaassa maailman menoa. Duracellpupuna - varsinkin esteillä - kelmeläisten keskuudessa tunnettu ori liikkuu laadukkaasti ja koko kroppaansa käyttäen. Voikko myös taitaa turhautuessaan kaiken maailman kevätjuhlaliikkeet, vaikka yleisesti ottaen Duckin pelihousut saadaankin pidettyä lähes aina ehjinä ja ratsastaja satulassa. Selkeä ja laakea hyppytyyli takaa vauhdin myös esteradan tiimellyksessä ja aina silloin tällöin sietääkin käydä vakavia keskusteluja orin turbonappulan käytöstä. On nimittäin päivänselvää, että orilta kysyttäessä se painettaisiin pysyvästi pohjaan ja jarrut poistettaisiin käytöstä.

Tallikäyttäytymiseltään Duck on puuhakas ja mielellään mukana päivän askareissa. Ori ei luimi tai yleisestikkään näytä hapanta naamaa juuri koskaan hoidettaessa ja kunhan herkkuja saa aina välillä ja rapsutukset on kohdallaan, Duck on melko helppo pitää tyytyväisenä. Orimaisuus ja äänihuulten liikakäyttö saattaa pilkahdella esiin mikäli joku sievistä tammoista on samaan aikaan hoitopaikalla, mutta muuten ratsuponi käyttäytyy melko siivosti. Sen bravuureihin kuuluu mössöämpärissä sukeltelu ja siksi Duckin ruoka-aikaan on hyvä pitää parin metrin turvaetäisyys ihan vain varmuuden vuoksi. Tiedä vaikka ori saisi juuri silloin päähänsä osoittaa rakkautta ruokkijoitaan kohtaan.

Maastossa jo muutenkin hitaasti reagoiva jarru on todellisella koetuksella. Duck tykkäisi mennä vain kovaa, eikä esimerkiksi ryhmässä siedä yhtään peremmällä oloa vaan saattaa purra kuolaimeen ja kiilata ihan vain omaksi huvikseen. Ratsuponi ei säiky tai näe minkään sortin vihreitä miehiä juuri ikinä ja viihtyy hyvin myös yksin liikenteessä. Duckin ratsastettavuus on melkeinpä jopa parempi ilman muiden lajikavereiden tuomia häiriötekijöitä, kun koko ajan ei tarvitse keskittyä jarruttelemaan muista kuumana käyvää ankkaponia. Kisapaikoilla ketjunaru on hyvä lisä varustukseen, mutta muuten orin käytös ei juuri eroa kotoa. Voikko poni sopeutuu nopeasti tilanteeseen kuin tilanteeseen ja on täysin kotonaan jaba-alueiden hälinässäkin.

isä Charocal Grey Dreams drp (37,5 %), 145cm, mustankimo	ii. Galilei II wpb, 149cm, rautias	iii. Galileo I wC, 136cm, rautias
		iie. Elysia van Dere holst, 158cm, rautias
	ie. Crimson Cherries drp (25 %), 145cm, mustankimo	iei. Cherry Cola drp 50% (wB x xx), 145cm, musta
		iee. Crimson Crime holst, 150cm, ruunikonkimo
emä Maya May drp (25 %), 147cm, voikko	ei. Tufflemore Miracle May brp (50 %), 144cm, ruunivoikko	eii. Tufflemore Atlas conn, 146cm, ruunivoikko
		eie. April Surprise xx xx, 150cm, ruunikko
	ee. Lily van Waldland holst, 158cm, rautias	eei. Lenny holst, 156cm, rautias
		eee. Lilly Lavina van Waldland holst, 159cm, rautiaankimo

Tutustu Duckin sukuun

Duckin suku koostuu hyvin pitkälle pelkästään saksalaisista hevosista ja poneista. Rotukirjoon kuuluu myös monenlaisia ja kokoisia kaviokkaita, joista ehdottomasti eniten Duck muistuttaa emäänsä Maya Maytä. Tamma on paitsi saksalainen ratsuponi, myös voikko ja tismalleen samat 147 senttiä korkea kuin poikansakin. Samanlainen vahva tahtokin löytyy, vaikka ylenpalttiset menohalut taitavatkin tulla enemmin isältä. Mayaksi kutsuttu tamma kuuluu erään saksalaisen yksityistallin vakiokalustoon. Voikon omistajana on nimittäin tallin omistajan tytär, jonka estekisatykkinä Maya toimii. Kaksikko on kisannut 120 senttiä mukavin tuloksin ja sijoituksin useamman kauden ajan. Tätä nykyä Maya on jo vähän hidastanut tahtia ja pyöräyttänyt siinä sivussa kaksi varsaakin, joista molemmat on myyty pois Saksasta junnuratsuiksi.

Ehkä maailman suloisimman nimen saanut Duckin emänisä on monin tavoin perusponi. Se ei suoriutunut mistään kilpailuista koskaan keskivertoa paremmin, eikä orin jälkeläisetkään ole läheskään kaikki mitään tähtisuorittajia. Tufflemore Miracle May on syntynyt Saksassa, josta jatkanut matkaansa ihme ja kyllä kylmään ja märkään Suomeen. Ratsastuskoulussa elämäntyönsä tehnyt Tuffeli oli monen suosiossa mukavan kiltin luonteensa takia. Se suoritti asiat mukisematta, eikä juuri pistänyt hanttiin vaikka jokin asia olisikin jännittänyt. Tuffeli saateltiin taivaan porteille kohtalokkaan kevätähkyn seurauksena 21-vuotiaana.

Duckin emänemä on se, jolta Maya May on perinyt hyvät hyppylahjansa. Lily van Waldland, vajaa 160 senttinen rautias holstein, jonka sydän paloi esteille. Skouppia tammalla oli "vain" 140 senttiin, mutta tamma suoritti niin palavalla tahdolla, että melkein vaikutti kuin tamma olisi hypännyt tuplana mitä tahansa esterataa. Lily syntyi Etelä-Saksaan kotisiittolaan, jossa se kasvoi ensimmäiset kuusi vuotta elämästään. Myöhemmin se myyntiin Hollantiin, jossa tamma sai toteuttaa itseään kilparatojen puitteissa, vieden kotiin ruusukkeen jos toisenkin. Varsoja se sai itse neljä, mutta sisaruksia tamman emästä ja isästä oli useita kymmeniä. Hyppylahjoja tamma on periyttänyt eteenpäin, mutta aikalailla kaikki muu on jäänyt isän geeneistä kiinni jälkeläisille.

Isä sattui myös olemaan saksalainen ratsuponi, mutta kaikkea muuta kuin voikko, vahvatahtoinen saati sitten menestynyt esteponi. Charocal Grey Dreams eli Greyson on mustankimo ruuna, joka ehti ori aikoinaan jättää huimat viisi varsaa jälkeensä. Reipas se oli, ehkä hieman liikaakin, mutta todella kultainen luonteeltaan. Sellainen nallekarhumainen tohottaja, jonka elämä olisi täydellistä kunhan saisi vain laukata ainakin puolet päivästä. Siihen ruunalla oli myös mahdollisuuksia, sillä Greyson asui vanhan pariskunnan takapihan laitumella ja toimi silloin tällöin lastenratsuna parin lapsenlapsille. Kaverina sillä oli metsittynyt shetlanninponi, jonka kanssa painiminen kuului vakiopuuhiin päivän aikana. Greyson nukkui ikiuneen kunnoitettavassa 27 vuoden iässä ja se on haudattuna kotilaitumensa lehtoon.

Welsh part bred ruuna Galilei II oli vahinkovarsa, mutta varsin hyvä sellainen. Siitä tuli nimittäin loistava junnuponi kasvettuaan hieman ja koettuaan pallien poiston sairaalaolosuhteissa. Koulua esteitä paremmin taitanut Galilei oli luonteeltaan ja kaikkeen suhtautumiseltaan perin neutraali, eikä viihtynyt yleensä erityisen kauaa lääpittävänä. Ratsastaessa se huomautti virheistä ja huonoista avuista siististi ja selkeästi hännänviuhtaisulla tai kavionpolkaisulla ja siksi ruuna olikin erinomainen opettaja. Varsoja siitä teetettiin vain yksi, lähinnä kokeilun halusta, minkälainen kaveri sieltä tulisi.

Crimson Cherries oli kirkassilmäinen ja hyvin sievän ulkomuodon omistanut mustankimo tamma, joka keräsi ihastelua näyttelyistä. Ratsastusta Cherryn kanssa ei ole koskaan harrastettu nuorena aiheutuneen selkävamman takia, mutta näyttelykehissä tamma oli kuin kotonaan. Räpsyripsineen ja oivine rakenteineen tamma kantakirjattiin kakkosella ja keräsi siinä sivussa liudan myös muita arvonimiä. Jälkeläisiä Cherrylle kertyi yhteensä kuusi, joista jokainen on saanut emänsä kimon värityksen ja mukavan mutkattoman luonteen.

Hoito-ohjeet

➷ Suojat joka jalkaan esteille ➷ Ketju turvan ali taluttaessa ➷ Hoidettava kiinni ➷ Loimi päälle kovaan sateeseen tai alle -15 asteeseen ➷ Klipattuna loimitetaan tarpeen mukaan ➷ aamu: väksät ➷ päivä: liikutuksen jälkeen hyvä juottaa ➷ ilta: väksät ➷ Vapaalla heinällä ➷ Vettä ja suolakivi aina tarjolla ➷ Tarvittaessa ylimääräinen juotto esim. helteillä Varusteista kiitos Varustevaunu, Equestrian PRO, Varustekartano ja Rosingspark

Kilpailukalenteri ja saavutukset

➷ VIP MVA Fn, KTK-III, YLA2 / Tavoitteena (ERJL)
- Kantakirjattu 111. tilaisuudessa pistein 15 + 15.5 + 14.5 = 62.5% KTK-III
"Terhakan oloinen poni, orileima saisi olla vahvempi. Löysän oloinen kaula, kaunis pää. Hyvä runko, hieman turvonneet jalat, ej etunoisoiset. Selkeä ja mukava tekniikka."
- Finest anottu 2021
- 3 Star Prospect 1087/1900 pistettä 3/2022
- Palkittu 30.4.2022 yleislaatuarvostelussa pistein 29,5 + 16 + 17 + 17 + 5,5 = 85,5 YLA2
- VIP MVA (2024)

Villit

	30.06.2021	Paris SIM Jumping Week	Pony 120 cm	25/28, 12 vp	R. Mayer
	02.07.2021	Paris SIM Jumping Week	Pony 125 cm	11/15, 8 vp	R. Mayer
	03.07.2021	Paris SIM Jumping Week	Pony 130 cm	10/10, hylätty	R. Mayer
	09.01.2022	Vaahterapolun avajaiset	100 cm	20/23, 8 vp	B. Hallanko
	09.01.2022	Vaahterapolun avajaiset	110 cm	20/23, 12 vp	B. Hallanko
	20.02.2022	Kultasaaren estekilpailut	100cm	1/19, 0 vp 62.201 s	B. Hallanko
	20.02.2022	Kultasaaren estekilpailut	110cm	9/17, 4 vp 60.730 s	B. Hallanko
	02.04.2022	Spring Festival Show	120cm	19/52, 0 vp 73.295 s	B. Hallanko
	03.05.2022	Hannaby Hanami Week	120cm	19/59, 4 vp 65,269 s	B. Hallanko
	04.05.2022	Hannaby Hanami Week	130cm	10/48, 4 vp 63,597 s	B. Hallanko
	31.07.2022	Power Jump	130cm (tekstituotos)	6/14, (3/5/5)	B. Hallanko
	31.07.2022	Power Jump	arvoluokka 130cm	54/80, 4 vp 63.179 s	B. Hallanko
	02.10.2022	Mangovia Fall Fest	120cm	32/37, 8 vp 90,276 s	B. Hallanko
	02.10.2022	Mangovia Fall Fest	130cm	1/39, 0 vp 90,185 s	B. Hallanko

Power Jump-kommentit

PKK

15.10.2021	Metsätalli	rakenne	tuom. Anne	HY [1]
17.10.2021	Zen	rakenne	tuom. Pölhö	EO-sert [2]
20.10.2021	Hiekka-Aho	rakenne	tuom. aksu	KTK-sert
25.11.2021	Atlas	rakenne	tuom. jodochus	BIS3 LKV - KTK-sert
10.04.2022	Stal Felis	rakenne	tuom. aksu	KTK-sert
10.05.2022	Hiekka-Aho	casual-luokka	tuom. Alexiina	LKV (EM: tekniikka) [3]

[1] "Aavistuksen ruunamainen, tasapainoinen rakenne. Kaula saisi olla tiiviimpi. Jouhet hyvässä kunnossa."
[2] "Sporttinen ja rodunomainen poni. Takana lihasköyhyyttä verrattain etuosaan."
[3] "Rento, mutta samaan aikaan huolellinen värikynätyö. Piirros on tehty varmaotteisesti, ja niin hevosella kuin ratsastajalla on erinomaisen onnistunut ilme. Väritys on kaunista ja taitavaa, vaikka voisi olla vielä rohkeampaa; toisaalta taustan jäädessä haaleammaksi se korostaa hienosti itse ratsukkoa. Piirrokseen on saatu paljon yksityiskohtia, joissa silmä lepää. Eri paksuinen ääriviivatekniikka luo kuvalle juuri oikeanlaisen painotuksen."

Porrastetut

Porrastetuissa ori on tasolla 8/7 pistein 3826.9 - Hyppykapasiteetti: 1280.35 p. - Rohkeus: 1300.87 p. - Kuuliaisuus ja luonne: 1245.68 p.

Duckin kanssa kilpaillaan esteratsastuksessa porrastetuissa sekä villeissä kilpailuissa. ➷ Ajankohtainen tilanne

Hoitovihko

11.06.2021: Katkelma tarinasta. Josefina kertoo.
On vaikea olla mielissään siitä, että nyt kaikkea sitä rauhaa, tasapainoa ja kotoisuutta on saapunut horjuttamaan Romy upeine poneineen. Josefinan ja Pikin saapuessa kentälle tyttö kiidättää kuvankaunista voikkoaan kohti suhteutettua linjaa, ja pomon leuat puristuvat hetkeksi yhteen. Josefina arvaa, että linjan ratsastamisesta on keskusteltu vain hetkeä aiemmin, kenties jo kolmatta tai kuudettatoista kertaa, eikä itsevarma tyttö ole ottanut konkarin ohjeista onkeensa. Dierk Mayer on ehkä iän ja elämänkokemuksen tasaannuttama, mutta kärsivällinen mies hän ei ole. Pikin satulavyötä kiristäessään Josefina laskeskelee sekunteja ja odottaa äkäistä palautepurkausta.

Sitä ei tule. Hämmentävän tyynenä, vain paikoitellen jähmeä elekieli hermojen kiristymisen paljastaen, pomo käskee Romya hidastamaan ja lähestymään tehtävää uudelleen ilman hurjaa ponin patistelua.

"Anna sen tehdä oma työnsä", Dierk sanoo saksaksi, eikä sivusta seuraava Josefina tietenkään ymmärrä ohjeistusta, mutta jokin siinä puheenvuorossa menee perille: Romy ratsastaa nyt maltillisemmin, prässäämättä poniaan.

Poni on hurjan hieno. Se on kaunis, kuuliainen ja laadukas. Se hyppää helposti ja laukkaa voimakkaasti. Omaa nätisti mutta ponioria vaatimattomammin liikkuvaa puoliveristään verryttelevä Josefina aprikoi, mahtaako Romy ymmärtää, kuinka etuoikeutetussa asemassa onkaan huippuponeineen, merkkivarusteineen ja valmentautumismahdollisuuksineen. Ainakaan teini ei anna eleelläkään viitteitä ymmärryksestä. Josefina itse on kipuillut etuoikeuksiensa kanssa siitä lähtien, kun koululaisena oppi ymmärtämään, että valtaosalle hänen luokkalaisistaan yhdenkin hevosen omistaminen olisi ollut ylellisyyttä, puhumattakaan kokonaisen tallillisen. On kulunut aikoja, kun tallilla käymisen ja hevosten kanssa olemisen iloon on sekoittunut vaikeasti pureksittavaa syyllisyyttä ja epävarmuutta siitä, miksi toiset saavat verenperintönä sen mistä joku muu haaveilee ja minkä eteen jotkut paiskivat töitä koko ikänsä.

"I am sorry, Josefine", Dierk sanoo hänelle viittilöityään häntä ratsastamaan luokseen. "We'll start in five minutes."
"It's okay", Josefina rauhoittelee miestä, joka ei koskaan tarvitse rauhoittelua ainakaan häneltä.
"Rosemarie was late from her own training", epätäsmällisyyttä inhoava pomo nytkäyttää paheksuvasti päätään poniratsukon suuntaan, ja Josefina miettii, onko Dierk antanut sisarensa pojantyttären kuulla kunniansa myöhästymisestä niin kuin taatusti olisi toiminut Joachimin tai Rasmuksen myöhästellessä (Josefina itse ei ole koskaan myöhässä mistään).
"Oh… well, that happens to the best of us, I guess", Josefina sanoo epävarmana (huolimatta siitä, ettei, kuten sanottua, ole itse koskaan myöhässä mistään).
“Hmph”, vastaa pomo, jonka on ehkä vaikea sulattaa sitä, että hänen ikioma sukulaisensa on hänen aikaansa kunnioittamaton myöhästelijä ja tallin siisteysstandardien kanssa riitelevä homssu.

10.07.2021: Pätkä myynti-ilmoituksesta maahantuojan sanoin
Laadukas, lahjakas ja pikkuhippasen väkivahva — sitä on Duck, tai Don, tai Appa... Tämä poni on ollut nuoresta iästään jo kolmella poniratsastajalla, ja jokainen on antanut sille oman lempinimensä. Rosemarie "Romy" Mayerille poni siirtyi vasta tammikuussa, ja tyttö on visusti kiintynyt kultaiseen unelmaponiin, vaikkei aina sitä osaa ulospäin näyttääkään. Duck vastaa rämäpäisen Romyn poni-ihannetta. Se on aina menossa korvat tötteröllä ja hyppää mitä vain mistä vain. Joskus Duck painaa lujasti ohjalle, sillä se tykkää mennä lujaa. Hyvin avuille ratsastettuna Duck liikkuu näyttävästi ja on jopa oikeastaan aika kuuliainen poni, vaikka varsinkin esteradoilla ja maastossa innostuessaan kiihdytteleekin. Poniori ei pelkää juuri mitään ja on tallissa puuhakas mutta kiltti käsiteltävä.

27.03.2022: Sunnuntai-illan söpikset Harmony Sporthorsesissa
Duck osallistui Söpöistä söpöin luokkaan ja vaikkei menestystä varsinaisesti 5/5 sijoituksella tullutkaan, niin olipahan ainakin mukava reissu! Tuomarin sanoin koko luokasta:

Heti ensimmäisenä tasokas luokka täynnä toinen toistaan söpömpiä hevosia! Valinnanvaikeutta oli ilmassa varsinkin voittajan valinnan jälkeen, sillä ikuisena ponifanina (ja nimenomaan shetlanninponifanina) voittajaa ei ollut vaikea arvata. Tuomarin hurmasi ja voiton vei siis kirjava shetlanninponitamma Mayhem Red Danger suloisella ulkomuodollaan ja hieman ilkikurisella katseellaan. Seuraava kaksikko kävi ankaran taistelun kakkospaikasta, sillä miten valinta kuvankauniin islanninhevosen ja pörröisen bashkir curlyn välillä voisikaan olla helppo. Lopulta kakkospaikalle kiipesi islanninhevostamma Valkyrja frá Sierra, joka saattoi saada hieman lisäpisteitä lautaseen klipatusta sydämestä. Kolmanneksi luokassa sijoittui näin ollen american bashkir curly -tamma Mustang's Africagame, joka ihastutti pörröisellä kiharakarvallaan ja lempeällä katseellaan. Neljänneksi ylti norjanvuonohevosruuna Airborn Falcor, jonka kaunis harmaa väri ja ryhdikäs, komea ulkomuoto ihastutti tuomaria. Ja vaikka ketään ei olisi halunnut jättää viimeiseksi, viidenneksi sijoittui ratsuponiori Chappaquiddick. Ori muistutti ensisilmäyksellä kovin paljon kovan luokan kilpuria, eli juuri sellaista hevosta, joka saa tuomarilta jalat alta.
Jos viimeiseksi jäänyt vei tuomarilta jalat alta, se lienee kertovan tarpeeksi luokan tasokkuudesta. Kaikki osallistujat joko olivat poneja tai muistuttivat niitä enemmän tai vähemmän. Mahtoivatko omistajat tietää tuomarin ponihulluudesta vai oliko kyse silkasta sattumasta?