Kalon Stables

virtuaalitalli

virtuaalihevonen
Ulkoasu © Heidi / Pilvimarja 2022
Taustakuva © Printeboek
Tripin kuvat © Cherie CC BY-NC 2.0
Luonne © Lissu T.

Pixiehunter Z "Trip"

tavoitteena YLA (+ ERJL)
rotu, sukupuoli zangersheide, ori
syntymäaika 15.07.2009, -vuotias
väri hopeanruunikonkimo
säkä 164cm
painotus, taso esteratsastus, 150cm
kasvattaja Nicolas Jerin
rekisteri VH22-272-0020 / PKK0000
omistaja Elise Venn VRL-14837

Luonnekuvaus

Oli pienoinen yllätys, kun kahdesta täysin normaalin värisestä vanhemmasta pelmahtaa pihalle hopeaharjainen hyppyheikki. Tripin emästä ei nimittäin tiedetty tamman kantavan hopeageeniä Faerien tullessa itse kokonaan rautiaasta tammalinjasta, jossa hopea ei näy. Geenitestin avulla se pystyttiin kuienkin todentamaan, vaikka harmi kyllä ensimmäisessä varsassa, eli Pixiehunterissa ei hopea enää näykkään orin kimoutuessa jo varhaisessa vaiheessa hyvin vaaleaksi. Jo nuoresta asti hyvin lungisti elämänsä ottava Trip myytiin lapsuutensa tallista Saksasta suoraan Eliselle ja onkin huvittanut tallin porukkaa rennolla asenteellaan jo reilut viisi vuotta. Eihän se mikään satojen tuhansien ykkösratsu ole haihattelunsa kanssa, mutta kyllä Tripistä liikettä ja hyppyä kyllä irtoaa, kunhan vain sen saisi joskus itse keskittymään...

Läheltä piti, mutta sitähän ei lasketa! Trip hyppää hyvin huolettomasti, katselipa asiaa miltä kantilta tahansa. Kimo ei turhia murehdi ponnistuspaikkoja tai mitä tahtia jalkansa nostaa (saati kuinka ylös..), joskus mennään maha puomia viistäen ja toisinaan reilulla ilmavaralla ylitse. Puomikosketuksetkaan, edes kunnon pudotukseen päätyvät kolautukset, eivät Trippiä hetkauta, se mennä puksuttelee koko radan läpi samalla rennolla, jo melkein välinpitämättömyyden puolelle lipsahtavalla huolettomuudella.

Stressi on muutenkin jäänyt täysin tuntemattomaksi käsitteeksi Tripille. Pikkuvarsasta lähtien puoliverinen suhtautui kaikkeen hyvin tyynesti, toisinaan uteliaasti, mutta yleensä vähän "jaa tämmöstä" -tasoisella mielenkiinnolla. Emästä vieroittuminen oli varmasti kovempi pala emälle kuin pojalle, eikä mikään muukaan, isokaan, elämänmuutos tai -tapahtuma ole saanut Tripistä järin suurta reaktiota irti. Kimo ottaa kaiken vastaan tyynesti sopeutuen hämmästyttävän mutkattomasti aivan mihin tahansa, aivan kuin olisi jo varsomiskarsinan pahnoilla päättänyt, ettei mikään tule koskaan rikkomaan sen mielenrauhaa tai ravistelemaan huoletonta (elämän)asennetta.

Hauska kaverihan tämä on, hurjan helppo ja leppoisa käsitellä, semmoinen joka sukulaislapsen, mummon, vaarin ja vasta hevosiin tutustuvan ihannehoidokki. Ori ei lähde minnekään, vaikka karsinan ovi unohtuisikin auki, eikä se osoita käytävälläkään erityistä hinkua lähteä heinäkärryjen tai toisten hevosten perään. Luultavasti kimo pysyisi paikoillaan pitämättäkin, mikä tietenkään ei ole lupa jättää hevosta kytkemättä. Suihkuttelut, ripinät, rapinat, kolinat, kahinat tai muutkaan äänet eivät pelota tai edes jännitä, Trip vaikuttaa lähinnä kiinnostuneelta, mikä tällä kertaa pitää tämmöistä ääntä. Sanomattakin selvää, ettei tämmöisen hevosen kanssa ole koskaan ongelmia minkään kanssa.

Hurjan mukavahan Trippi on ratsunakin, vaikka sen hyvin huoleton hyppytyyli toisinaan harmittaakin. Zangersheide tekee mielellään töitä kaiken tasoisten ratsastajien kanssa, löntystelee rauhallisesti aloittelijoiden kanssa ja pistää kaviota toisen eteen rivakampaan tahtiin kokeneempi ratsastaja selässään. Hyvin suurella todennäköisyydellä kimo on tallin kärsivällisimpiä, ymmärtäväisimpiä hevosia, jollei jopa se kärsivällisin ja ymmärtäväisin, mitä ratsastajan virheisiin tulee. Herne ei eksy lähellekään orin sieraimia, vaikkei ratsastaja olisi yhtään perillä, mitä tekee ja miksi. Trip sietää kaiken, tekee mitä olettaa ihmisen pyytäneen tai pysähtyy ellei kerta kaikkiaan keksi, mitä ratsastajan hytkyminen voisi tarkoittaa.

Trip on oikeastaan aika kultainen hevonen, niin ymmärtäväisyytensä kuin yritteliäisyytensä suhteen. No hyvä on, hypyissä sen huoleton asenne vähän syö yritteliäisyyttä, mutta kimo tekee silti aina parhaansa. Kyllä se niiden esteidenkin yli haluaa, sille vain ei tunnu olevan kamalasti väliä, millä tavoin ja lähteekö puomi mukaan vai ei. Kun orilta pyytää muutoksia laukkaan tai hyppyä tiukemmasta kulmasta vinolla linjalla, se kyllä muuttaa laukkaansa ja hyppää hetkeäkään epäröimättä. Ori ei epäröi yhtään minkään tehtävän edessä, tämä on nyt sellainen hevonen, joka pyydettäessä hyppää vaikka taloja. Lopputuloksena voi tietenkin olla kattoremontti...

Kisoissa kimo pysyy omana huolettomana itsenään. Se ei jännitä pitkilläkään matkoilla eikä harmistu, vaikka heinät loppuisivat tai matkaseura saisi slaagin liikennevaloissa. Kilpailualueiden tohinaan kimo suhtautuu rauhallisella uteliaisuudella lähtemättä vieläkään minkään jännittävyyden perään edes tilaisuuden mahdollistaessa omaehtoisen tutkimusretken.

Tietenkään suoritusta jännittävä ratsastaja tai verryttelyssä sinne tänne sinkoileva kanssakilpailija ei saa Trippiä jännittämään tai edes huolestumaan. Kaikki, siis aivan kaikki ulkoinen ärsyke tuntuu valuvan kimosta pois kuin vesi hanhen selästä. Suorituksen pilaa lähinnä herran huolimaton, välinpitämätön hyppytyyli, eikä onneksi aina sekään. Vähän tuuripeliä, sillä mistään ei tiedä, millaisen hypyn Trippi millekin esteelle tekee.


Sukutaulu & jälkeläiset

i. Pixelseeker Z
Z, 163cm, ruunikonkimo
ii. Pixelista
trak, 162cm, ruunikko
iii. Pixel II
iie. Eden GS
ie. Kiranna Z
Z, 167cm, tummanruunikonkimo
iei. Laz Vegaz
iee. Kierana Z
e. Faerie Z
Z, 165cm, hopeanrautias
ei. Fairynapper Z
Z, 167cm, musta
eii. Farrey
eie. Sweet Napping
ee. Seline
hann, 165cm, hopeanrautias
eei. Rondon
eee. Silva von Ren
21.05.2022 Z-o. Pixiecatcher Z e. Peggy von Wijnands om. Pandora VRL-15061
Sukuselvitys
Isä on tälläinen ja emä tälläinen.

Kilpailukalenteri & saavutukset

3 Star Prospect pistein 959/1900

hyppykapasiteetti

rohkeus

kuuliaisuus ja luonne
642.44 p.

614.98 p.

588.42 p.
Ajantasalla oleva statistiikka löytyy täältä.

90 starttia joista...
17 voittoa ja 8 muuta sijoitusta
Sijoitusprosentti 28%
Kilpailee esteratsastuksessa porrastetuissa. Trip on tasolla 5/9 pistein 1845.84
Villit
06.05.2022 Hannaby Hanami Week: 150cm - 14/43 0–4 vp 70,53/47,47 s
14.05.2022 PJ Kvaalikilpailut: 140-150cm - 7/13 4 vp 65.424 s
14.05.2022 PJ Kvaalikilpailut: 150cm - 15/19 8 vp 71.172 s
30.07.2022 Power Jump: 150cm - 19/36 4 vp 73.075 s
PKK
00.00.0000, Paikka - Luokka - 0/00
00.00.0000, Paikka - Luokka - 0/00
00.00.0000, Paikka - Luokka - 0/00

Varustekaappi

- Tripille aina liikuttaessa suojat tai pintelit joka jalkaan
- Esteillä satulavyöksi panssari

- Loimitetaan sään mukaan
- Kovilla sateilla sadeloimi ja klipattuna pakkasilla toppis
- Tapaturma-alttiutensa takia hoitopakissa pysyvästi aina puhdistusaine ja rasva

- Ruokinta viidesti päivässä
- Aamuin illoin kilparehu, multivitaa sekaan
- Juoton tueksi melassivesi treenin jälkeen

© Varustevaunu, Rohtojuuri, Varustekartano, Sokka Luxuries, Kirke, Equestrian PRO

Päiväkirja

Power Jump -valmennus 29.5.2022
kirjoittanut coupie, tekstiä lyhennetty

Dierk Mayer oli valmentanut vieraita ratsukoita suunnilleen yhtä pitkään kuin oli ratsastanut tosissaan kilpaa, eli reilusti yli neljäkymmentä vuotta. Vaikka hän nykyään keskittyi enimmäkseen pidempiaikaisiin valmennussuhteisiin ja oman tallin väkeen, oli silti välillä virkistävää kutsua nuoria ja lupaavia ratsastajia hevosineen Hof Graubachiin ja laittaa heidät hyppäämään kunnolla.

Power Jump -valmennukset olivat täyttyneet nopeasti. Hevosenhoitaja Linuksen avulla Dierk oli rakentanut Graubachin isolle hiekkakentälle yhdeksän esteen radan, joka sisälsi pystyesteiden ja oksereiden lisäksi pienen vesimaton, lankku- ja muuriesteet sekä kolmoissarjan. Linjat eivät olleet helppoja – todennäköisesti ne olivat hieman vaikeampia kuin mitä ratsukot tulisivat itse Power Jumpissa kohtaamaan – mutta Dierk Mayerin periaatteena oli, että kisoihin oli turha mennä, ennen kuin tehtävät sujuivat harjoituksissa vähintään kymmenen prosenttia isompina ja vaikeampina.

Toinen, joka oli kehittynyt vuodessa paljon, oli Josefina Rosengård. Piki oli mennyt Suomessa hienosti eteenpäin, ja kaksikko sopi toisilleen hyvin. Josefina oli saanut itsevarmuutta ja rentoutta tekemiseen menettämättä kuitenkaan pehmeyttään. Isompia esteitä kohti Josefina meinasi välillä heittää ohjan hieman turhan aikaisin pois ja jättää Pikin hieman yksin, mutta sekin korjaantuisi varmasti kokemuksen myötä.

Elise Venniltä taas ei kokemusta puuttunut. Nainen ratsasti ryhdikkäästi ja ratsastusvuosien mukanaan tuomalla tyyneydellä. Hänellä oli allaan Dierkin mieleen oleva, sympaattinen kimo-ori. Trip oli kuitenkin perin huoleton hyppääjä ja teetti taas Linukselle töitä. Elisen piti pitää ori joka sekunti hereillä, jos esteistä meinasi päästä puhtaasti yli. Dierk toivoi valmennuksen edetessä näkevänsä kaksikolta vielä terävämpää, rullaavampaa laukkaa ja puhtaampia hyppyjä.

Toisen ryhmän kolmas ratsukko oli Dierkille täysin vieras. Hauskanvärinen ja -näköinen kippurakorvainen tamma epäilytti Dierkiä alkuun, mutta se ratsastajineen osoitti ennakkoluulot vääriksi. Tamma hyppäsi innokkaasti ja melko hyvällä tekniikalla, ja ratsastaja osasi hienosti luotsata herkkää hevosta sen heikkouksia tukien ja vahvuuksia korostaen. Välillä tamma meinasi jäädä mutkalle kaarteisiin, mutta muuten Dierk oli tyytyväinen ratsukon tekemiseen.

”Josephine, malta odottaa esteitä, ennen kuin hyppäät”, Dierk Mayer kommentoi ryhmäläisille. ”Tripin pitäisi laukata ryhdikkäämmin, niin ettei se jo lähtökohtaisesti ole niin etupainoinen ponnistaessaan, silloin se varmasti ottaa puomin etujaloilla mukaan. Dmitriy, keskity hevosen suoruuteen ja ratsasta se molemmille pohkeilla kaarteiden läpi ja kohti esteitä.”

Kolme ratsastajaa nyökytteli ja lähti vuoron perään uudelle kierrokselle. Dierk seisoi kädet lanteilla kentän keskellä ratsastusta haukankatseellaan seuraten ja mietti, että valmentaminen parhaimmillaan oli lähes yhtä mielekästä kuin kilpaa ratsastaminen. Ei täysin, mutta lähes.