Hamaran puoliveriset

Lämpimästi tervetuloa Hamaraan!

Kun paukkaa ovesta korvat ärsyyntymisestä sauhuten, on vaikea havainnoida mitään muuta kuin päässä jyskyttävää tunnetta. Hamaran vanhemmat istuivat vierekkäin ruokapöydän tuoleilla, mikä oli jo kaikessa yksinkertaisuudessaan hälyttävä merkki. Pariskunta ei ikinä ollut millään lailla paikallaan kello yhden aikaan päivällä. Veronica ei kuitenkaan huomannut tätä, vaan paahtoi menemään etsien sen viikon kolmatta riimua jostain kaapin kätköistä. Huonon viikon loppu oli kruunattu jälleen, kun Malibun ketale oli taas vaihteeksi hukannut päitsensä jonnekkin laitumen perukoille, eikä naisella ollut mitään halua lähteä sitä sieltä kaivelemaan.
“Veronica? Meillä olisi asiaa”, isän ääni kuului ruokahuoneen puisevilta penkeiltä. Veronica pysähtyi, veti henkeä, ja huomasi vasta nyt vanhempiensa oudon odottavat ilmeet.
“Mitä, onko jotain tapahtunut?”
“Ei vaan, öhm... Asiaa.”
Isä ei koskaan empinyt puheissaan. Ainoastaan, ja vain kerran silloin, kun Veronica oli tuonut sen hassun näköisen löytökissan kotiin monta vuotta sitten. Silloinkin se oli ollut lähinnä hämmennyksestä. Äiti vaihtoi ensin pitkän katseen isän kanssa, ja käänsi sitten katseensa taas vanhimpaan tyttäreensä.
“Me olemme isäsi kanssa päättäneet, että tila siirtyy kokonaan sinun nimiisi."


Yleensä se on aina se joku tuntematon peräkylän sukulainen joka kuolla kupsahtaa, ja jättää jälkeensä jonkun samaisen kyläpahasen tupputallin. Ei tällä kertaa, kun kyseessä oli Hamaran puoliveriset. Tilan (täysin elinvoimainen) omistajatar Veronica Hamara, on sukunsa neljännen polven kasvatti, jolla on näppinsä pelissä suomalaisten puoliveristen kasvatuksessa. Tila hevosineen siirtyi muutama vuosi takaperin naisen omistukseen, kun hänen vanhempansa sen hänelle lahjoittivat. Voisi tosin myös sanoa ‘lahjoittivat’, sillä kuka ihme haluaisi harteilleen siinä vaiheessa päälle kahdenkymmen päisen hevoslauman ja kokonaisen tallin tiluksineen? Veronica halusi, olihan hän ehdan hevosperheen kasvatti ja menestynyt kenttäratsastaja.

Veronica sai isot saappaat jalkaansa, ja onkin niitä täytellyt oikein tehokkaasti. Hevosten myyntiä on laajennettu yhä enemmän ulkomaille ja vaikka hevosmäärä onkin vähentynyt muutamalla, ei ensiluokkaiset nelijalkaiset ole mihinkään kadonneet. Kentän monitaitajista taidetaan ainakin kylällä Hamarat tuntea, mutta saa nähdä mihin tulevaisuus viekään kasvatusta.

- Veronica Hamara (VRL-14837)