Tervetuloa tammaparatiisiin!

Lenitan unelmana on lapsesta asti ollut pyörittää omaa tallia. Useimmilla lapsilla haaveet saattavat muuttua reilustikin ja unelma omasta tallista siinä mukana. Ehkä mukaan tulee yksisarvisia, lohikäärmeitä tai kenties haave unohtuu kokonaan. Ei kuitenkaan Lenitalla - päinvastoin. Haaveesta tuli vuosi vuodelta entistä tavoiteltavampi toivekuva, ja kun nainen vihdoin valmistui arkkitehdiksi, alkoi armoton suunnittelu. Sitä kestikin lähes viisi vuotta, ennen kuin rahoja oli keräilty, vaihtoehtoja käyty läpi ja sopiva paikka löydetty.

Malvankulma iskostui paikan nimeksi Lenitan mielessä jo ennen kuin edes lainaneuvotteluja oli saatu loppuun asti. Se vain tuntui tarpeeksi kauniilta nimeltä elämän mittaiselle haaveelle, jonka rakennus potkaistiin vihdoin konkreettisesti käyntiin. Ja kuten arvata saattoi rakennusprojekti ei missään nimessä ollut helppo. Oli viivästymistä, rahan- ja motivaationpuutetta, säähaittoja ja sen sellaista. Loppujen lopuksi talli saatiin kuin saatiinkin pystyyn ja melkoisilla puitteilla saatiinkin. Muutama onnenkyynel saattoi Lenitan silmäkulmasta tipahdella, kun hän talutti oman Mairensa ensimmäistä kertaa tallin käytävää pitkin.

t. "Maire" Caramella	t. "Sira" Syrah	t. "Keiju" Caraway
t. "Nelly" Zannaqui	t. "Lempi" Blondina	n. "Kura" Hallatarun Kuparikoivu

Talli ja tilat

Virtuaalisen Espoon laidalla sijaitseva Malvankulma on pieni hevosparatiisi erinomaisten kulkuyhteyksien varrella. Arkkitehtina tallia pohtiessaan Lenita pyrki miettimään parhaiten käytännöllisyyttä ja hevoslähtöisyyttä. Isot tarhat vaihtelevilla pohjilla, tilavat karsinat ja heinäautomaatit varmistavat ainakin hevoslähtöisyyden, eikä sisätiloissakaan varsinaisesti ole pihistelty. Ensimmäisen ja toivottavasti myös tulevien talvien perusteella kenttäkin on poissa pelistä vain yksittäisiä viikkoja ja tarhojenkaan pohjissa ei varsinaisesti ole ollut valittamista mutaisten säiden yllättäessä. Viimeisen päälle jokainen yksityiskohta mietittynä voi hymyillen katsella tyytyväisiä hevosia.

Tallin sisätilat koostuvat yhteensä viidestä karsinasta (yksi niistä passeli jopa varsomiseen), hoitopaikasta, pienestä työhuoneen tapaisesta ja loputtomasta säilytystilasta. Värimaailmaa hallitsee tummanvihreä, valkoinen, puun ruskea ja mustaksi maalattu metalli

Suuret pihapiirissä lauta-aidoilla varustetut tarhat takaavat joka päivä tallin hevosille riittävän liikunnan, vaikkei niitä erikseen liikutettaisi. 'Laumoja' on kaksi, joten tarhojakin päädyttiin rakentamaan pysyvästi kaksin kappalein. Välillä aitauksesta on rajattu myös pienempää sairastarhaa tarpeen vaatiessa. Portin ympärillä on laajahko alue hiekkaa, jolloin tarhan edustat pysyvät hyvänä jopa pahoina syksysäinä. Muuten pohjat koostuvat puisesta metsämaastosta ja tarhojen keskustaan hakatusta niityntapaisesta puuttomasta alueesta. Kesäisin hevosille on tarjolla naapuritallilla suuremmassa laumassa laidunmahdollisuus tai oman pihan siistintä väliaikaisilla aitavirityksillä.

Maneesia ei omasta pihasta löydy, mutta onneksi Suomen säiden yllättäessä ei kovin kauaksi tarvitse lähteä. Huikean neljän ja puolen kilometrin päästä, kun löytyy isompi ratsastuskoulu ja yksäritalli, josta löytyy niitä kaksin kappalein. Menomatkalla voi samalla nauttia hyvistä maastoista, alueella kun menee hyvin varusteltuja ulkoilureittejä, sekä tietenkin hevoskansalle varattuja pienempiä polkuja, joita myös Malvankulmalta on aloitettu.

Porukka

Valloittavalla hymyllä, vallattomilla kiharoilla ja ystävällisillä silmillä varustetusta Lenita Aitovuosta (s. 25.5.1992) on hankala olla pitämättä. Nainen muistuttaa auringonpaistetta ihmisversiona - niin hyväntuulisena hän päivästä päivään esiintyy. Lenitan tummanruskeat hiukset yltävät lapojen alle ja samanväriset silmät seuraavat maailmaa ystävällisen kiinnostuneena. Lenita tunnettiin sukulaisten keskuudessa jo pienenä melkoisena haaveilijana. Vaikka ihan kaikki unelmat eivät ehkä ihan aikuisuuteen asti kestäneet, ovat kaksi suurinta jo niistä toteutuneet: talli ja arkkitehdin tutkinto (ehkä myös Nooa ansaitsee kunniamainintansa). Nainen toteuttaa unelma-ammattiansa varsin hyvällä menestyksellä ja silloin, kun Lenita ei ole tallilla, on hän luultavasti joko työpöydän ääressä tai jollain muulla työmaalla.

Lukiorakkaus Nooa Aitovuo (s. 12.1.1992) ympäripuhuttiin hankkeeseen mukaan jo varsin aikaisin, vaikkei mies itse mikään ratsastaja olekaan. Toisaalta Lenita taisi antaa myös vain kaksi vaihtoehtoa, joista toinen sisälsi hänet ja hevoset tai joku muu, jolloin Nooa ymmärrettävästi päätyi vaimonsa puoleen. Nooa on myös tummatukkainen ja tavallisen näköinen suomalaismies. Hän ei ehkä ole ihan samalla tavalla ekstrovertin yliampuva versio kuin Lenita, mutta kyllä miehelläkin juttua riittää, kunhan keskustelukumppani vain on sopiva.

Nellyn ja Lempin omistaja Ansa (s. 2010) on ollut vakinainen osa porukkaa jo alusta asti. Tarmokkaana tyttönä Ansa otti jo rakennusvaiheessa yhteyttä Lenitaan tallipaikantoivossa ja omatoimisuudestaan vaikuttuneena nainen lupasi tytölle heti vaikka kaksi boxia käyttöön - omia hevosia, kun toistaiseksi ainakin oli vain kolme. Vaalea blondi Ansa on varsin tomera naisenalku ja myös lahjakas nuori esteratsastaja. Omia poneja hänellä on kaksi, opetusmestari ja rakastakin rakkaampi ensiponi Lempi sekä uudempi tulokas Nelly.